Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Luonto kirkkona ja rukouspaikkana
Moni suomalainen sanoo mielellään hiljentyvänsä luonnossa. Vanha sanontahan on: Metsä kirkkoni olla saa. Tosin kyseisessä laulussa näin on siksi, että laulaja ei pääse kirkkoon. Nämä kaksi paikkaa, kirkko ja metsä, ovat toisiaan täydentäviä rukouspaikkoja, eivät poissulkevia. Luonnon kauneus ja rauhallisuus antavat tilaa pohdiskelulle. Luonnossa me näemme ja koemme Jumalan ihmeitä. Kirkossa kohtaamme persoonallisen Jumalan, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä ehtoollisessa ja Sanassa.
Luonnossa on paljon kaunista, joka herättää ilon ja kiitosmielen. Kristityn vastuuseen kuuluu pitää luonnosta huolta. Mitä enemmän kuljemme ulkona katsellen ja rukoillen, sitä paremmin tämän varjelustehtävän ja huolenpidon näkökulman ymmärrämme.
Tällä sivulla on rukouksia ja virikkeitä mietiskelyyn. Näiden avulla voi syventää luontokokemusta kirkkona ja rukouspaikkana.
Lähde siis ulos virkistämään kehoa ja mieltä ja hoitamaan myös Jumalasuhdetta.
Rukouksia luontoon
Sitä silmä ei näe (Anni Korpela)
Ei tuulta voi nähdä
Mutta metsä
Sen voimasta kumartuu
Ja kaikkien puiden latvat
Se humisten soimaan saa
Ja pilven, ilman ja meren
Elementit liikuttaa.
Sinun armosi, Jumala,
Sinun Henkesi voima
Kuin tuulet on.
Ja missä vain tahdot,
Se puhaltaa.
Sitä silmä ei näe,
Mutta kohinan kuulen
Jonka voimasta syntiset kumartuu
Kuin puut alla tuulen.
Jumala puhuu (Ritva Viljamaa)
Herra, kuulen, Sinä puhut,
Niin kuin lämmin suvituuli,
Joka yli tuoksuvaisen niityn,
Yli metsän, yli järven,
Yli kukkulain ja syvänteiden
Yli laaksojen käy kaikkia hyväillen,
Pientä pensasta ja suurta puuta,
Kissankelloa ja päivänkakkaraa,
Nokkosta ja mataraa,
Kevyesti vieden mukanaan perhosen
Ja hauraan lehden,
Kenellekään ei mitään pahaa
Koskaan tehden.
Herra, Sinä puhut,
Niin kuin lämmin suvituuli,
Lempeä ja kevyt, virvoittava.
Herra, Sinulta vain yksi sana,
Se jo poistaa erämaani
Tuskankuivan helteen.
Murhe ja huokaus pakenevat (Ritva Viljamaa)
Minä laulan säteilevästä aamusta,
Jonka Jumala antoi,
Ja yhdyn tuulen soittoon,
Kaikkien ruohojen sinfoniaan,
Puitten huminaan
Ja siihen hymyyn,
Joka väikkyy lapsen kasvoilla.
Tänä aamuna me laulamme
Toistemme kanssa
Ylistäen ja kiittäen.
Tänä aamuna me emme unohda
Tulevaisuutta ja toivoa,
Jonka hän meille tahtoo antaa,
Tänä aamuna ilo puhkeaa kukkaan
Niin että murhe ja huokaus pakenevat
Siunaus matkalle
Johtakoon tietäsi Jumala,
joka on läsnä auringon nousussa, laskussa
ja merten äärissä.
Johtakoon sinua rakkaudella Jumala,
joka on kanssasi, kun istut tai nouset,
ja pitäköön sinua kädestä.
Olkoon kanssasi Jumala,
joka tietää polkusi ja lepopaikkasi,
olkoon Hän jakamasi hyvä sanoma
ja johtakoon sinua ikuisella tiellä.
Psalmeissa on monia Matkalauluja, joita on laulettu erilaisten matkojen aikana.
Psalmi 121
1 Matkalaulu. Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?
2 Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
3 Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee.
4 Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.
5 Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.
6 Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.
8 Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
YouTube-video