Luonto kirkkona ja rukouspaikkana
Moni suomalainen sanoo mielellään hiljentyvänsä luonnossa. Vanha sanontahan on: Metsä kirkkoni olla saa. Tosin kyseisessä laulussa näin on siksi, että laulaja ei pääse kirkkoon. Nämä kaksi paikkaa, kirkko ja metsä, ovat toisiaan täydentäviä rukouspaikkoja, eivät poissulkevia. Luonnon kauneus ja rauhallisuus antavat tilaa pohdiskelulle. Luonnossa me näemme ja koemme Jumalan ihmeitä. Kirkossa kohtaamme persoonallisen Jumalan, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä ehtoollisessa ja Sanassa.
Luonnossa on paljon kaunista, joka herättää ilon ja kiitosmielen. Kristityn vastuuseen kuuluu pitää luonnosta huolta. Mitä enemmän kuljemme ulkona katsellen ja rukoillen, sitä paremmin tämän varjelustehtävän ja huolenpidon näkökulman ymmärrämme.
Tällä sivulla on rukouksia ja virikkeitä mietiskelyyn. Näiden avulla voi syventää luontokokemusta kirkkona ja rukouspaikkana.
Lähde siis ulos virkistämään kehoa ja mieltä ja hoitamaan myös Jumalasuhdetta.
Rukouksia luontoon
Aina luonnon keskellä,
keväisen sulan veden äärellä,
hengitän Sinua.
Aina luonnon keskellä
Sinä olet siellä,
sillä luonto on minulle pyhä.
Aina siellä olet Sinä, kun puhelimen
akku on loppu, enkä näe otsikoita,
karmivia kuvia sodasta,
aina siellä olet Sinä, luonnon keskellä.
Kumpi meistä pakenee todellisuutta?
Kesärukous
Puhu minulle tänä kesänä Jumala.
Puhu minulle mustikkametsän muhevassa elinvoimassa
ja järviveden viileässä sylissä.
Puhu juhannustanssien haitarin haikeudessa ja mökkisaunan savuntuoksussa.
Puhu minulle mansikoiden makeassa mehukkuudessa
ja itikoiden ininässä sateisena iltana.
Puhu kuumana väreilevässä heinähelteessä
ja hiekanjyvissä pienten varpaiden välissä.
Puhu minulle siitä, kuinka kasvatat ja kannattelet,
siitä kuinka kosketat ja hoidat.
Puhu minulle luomakuntasi lahjoista ja maailman monimuotoisuudesta.
Avaa silmäni ja näkemään sinun kuvasi kaikissa ihmisissä ja rohkaise jakamaan omastani eteenpäin.
Kutsu minut kuulemaan puhuttelusi messun levollisessa läsnäolossa,
ja kurkottamaan kohti sinua rukouksessa.
Puhu kaikille kansoille kansoille tänä kesänä, Jumala.
Puhu jokaiselle yhteisölle heidän omalla kielellään.
Puhu jokaisen kulttuurin kauneimmissa kuvissa,
tunteikkaimmissa tuoksuissa ja suloisimmissa sävelissä.
Puhu jokaisen maan metsissä ja merissä, vuorissa ja virroissa,
aavikoissa ja auringonlaskuissa.
Ennen kaikkea kuitenkin puhu meille kaikille sanassasi Raamatussa,
jokaiselle kansalle sydämen ja sielun kielellä.
Kutsu meitä kuulemaan sanoma rakkaudesta, jolla ei ole rajoja,
kuolemasta, joka on jo voitettu ja toivosta, joka on jo totta.
Puhu meille tänä kesänä Jumala.
Aamen.
Rukous Suomen Pipliaseura
Siunaus matkalle
Johtakoon tietäsi Jumala,
joka on läsnä auringon nousussa, laskussa
ja merten äärissä.
Johtakoon sinua rakkaudella Jumala,
joka on kanssasi, kun istut tai nouset,
ja pitäköön sinua kädestä.
Olkoon kanssasi Jumala,
joka tietää polkusi ja lepopaikkasi,
olkoon Hän jakamasi hyvä sanoma
ja johtakoon sinua ikuisella tiellä.
Psalmeissa on monia Matkalauluja, joita on laulettu erilaisten matkojen aikana.
Psalmi 121
1 Matkalaulu. Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?
2 Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
3 Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee.
4 Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.
5 Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.
6 Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.
8 Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
