Nainen kävelee syksyisessä metsässä polkua pitkin.

Luonto kirkkona ja rukouspaikkana

 

Moni suomalainen sanoo mielellään hiljentyvänsä luonnossa. Vanha sanontahan on: Metsä kirkkoni olla saa. Tosin kyseisessä laulussa näin on siksi, että laulaja ei pääse kirkkoon. Nämä kaksi paikkaa, kirkko ja metsä, ovat toisiaan täydentäviä rukouspaikkoja, eivät poissulkevia. Luonnon kauneus  ja rauhallisuus antavat tilaa pohdiskelulle. Luonnossa me näemme ja koemme Jumalan ihmeitä. Kirkossa kohtaamme persoonallisen Jumalan, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä ehtoollisessa ja Sanassa.

Luonnossa on paljon kaunista, joka herättää ilon ja kiitosmielen. Kristityn vastuuseen kuuluu pitää luonnosta huolta. Mitä enemmän kuljemme ulkona katsellen ja rukoillen, sitä paremmin tämän varjelustehtävän  ja huolenpidon näkökulman ymmärrämme. 

Tällä sivulla on rukouksia ja virikkeitä mietiskelyyn. Näiden avulla voi syventää luontokokemusta kirkkona ja rukouspaikkana. 

Lähde siis ulos virkistämään kehoa ja mieltä ja hoitamaan myös Jumalasuhdetta.

 

Rukouksia luontoon

Sitä silmä ei näe (Anni Korpela) 
Ei tuulta voi nähdä 
Mutta metsä 
Sen voimasta kumartuu 
Ja kaikkien puiden latvat 
Se humisten soimaan saa 
Ja pilven, ilman ja meren 
Elementit liikuttaa. 
Sinun armosi, Jumala, 
Sinun Henkesi voima 
Kuin tuulet on. 
Ja missä vain tahdot, 
Se puhaltaa. 
Sitä silmä ei näe, 
Mutta kohinan kuulen 
Jonka voimasta syntiset kumartuu 
Kuin puut alla tuulen. 

 

Jumala puhuu (Ritva Viljamaa) 
Herra, kuulen, Sinä puhut, 
Niin kuin lämmin suvituuli, 
Joka yli tuoksuvaisen niityn, 
Yli metsän, yli järven, 
Yli kukkulain ja syvänteiden 
Yli laaksojen käy kaikkia hyväillen, 
Pientä pensasta ja suurta puuta, 
Kissankelloa ja päivänkakkaraa, 
Nokkosta ja mataraa, 
Kevyesti vieden mukanaan perhosen 
Ja hauraan lehden, 
Kenellekään ei mitään pahaa 
Koskaan tehden. 
Herra, Sinä puhut, 
Niin kuin lämmin suvituuli, 
Lempeä ja kevyt, virvoittava. 
Herra, Sinulta vain yksi sana, 
Se jo poistaa erämaani 
Tuskankuivan helteen. 
  
Murhe ja huokaus pakenevat (Ritva Viljamaa) 
Minä laulan säteilevästä aamusta, 
Jonka Jumala antoi, 
Ja yhdyn tuulen soittoon, 
Kaikkien ruohojen sinfoniaan, 
Puitten huminaan 
Ja siihen hymyyn, 
Joka väikkyy lapsen kasvoilla. 
Tänä aamuna me laulamme 
Toistemme kanssa 
Ylistäen ja kiittäen. 
Tänä aamuna me emme unohda 
Tulevaisuutta ja toivoa, 
Jonka hän meille tahtoo antaa, 
Tänä aamuna ilo puhkeaa kukkaan 
Niin että murhe ja huokaus pakenevat

Siunaus matkalle

Johtakoon tietäsi Jumala,
joka on läsnä auringon nousussa, laskussa
ja merten äärissä.
Johtakoon sinua rakkaudella Jumala,
joka on kanssasi, kun istut tai nouset,
ja pitäköön sinua kädestä.
Olkoon kanssasi Jumala,
joka tietää polkusi ja lepopaikkasi,
olkoon Hän jakamasi hyvä sanoma
ja johtakoon sinua ikuisella tiellä.

 

Psalmeissa on monia Matkalauluja, joita on laulettu erilaisten matkojen aikana.

Psalmi 121

1 Matkalaulu. Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? 
2 Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. 
3 Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee.
4 Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva.
5 Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. 
6 Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä.
7 Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi.
8 Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. 

Pitkospuut metsässä

YouTube-video