Leppävirran kirkko – historiaa ja nykyinen kirkko

Leppävirran kivestä rakennettu kirkko on Carl Ludwig Engelin suunnittelema ja on tyyliltään puhdaspiirteisen uusklassinen.
Seurakunnan järjestyksessään neljäs kirkko on muodoltaan länsitornillinen pitkäkirkko. Pitkiä julkisivuja jäsentävät keskelle sijoitetut, vain vähän seinästä ulkonevat poikkipäädyt portaaleineen. 
Kuusi nelikulmaista pilariparia jakavat kirkon sisätilan kolmeen laivaan. Pilarit kannattavat voimakkaasti profiloitua palkistoa. Kaarevaholvisen keskilaivan päätteenä on neljällä pylväällä puolipyöreäksi rajattu kuoriapsidi. Keskilaivaa kiertää kaikilla sivuilla lehterikerros. Kirkkoa matalampi sakaristo on kirkon itäpään jatkeena. Kirkkoon liittyy vanha, kiviaidan rajaama hautausmaa, nykyiseltä nimeltään Kirkon vanha hautausmaa. Hautausmaalle rakennettiin uurnalehto, joka otettiin käyttöön v. 2009, ja arkkuhautauskäyttöön hautausmaa otettiin uudelleen käyttöön 2017


 
Aiemmat kirkot 

 

1. kirkko


Leppävirran seurakunta erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi v. 1639 ja tuomiokapituli nimitti sen ensimmäiseksi kirkkoherraksi Kuopion kappalaisen Matthias Henrici Montanuksen.


Täysin varmaa päivämäärää kirkon valmistumiseen liittyen ei asiakirjoista löydy, mutta kirkon rakentamiseen liittyviä asioita on puitu pitkin 1640-lukua. 


Kirkko on sijainnut hyvin lähellä nykyistä kirkkoa. Ilmeisesti nykyisen Kievarikadun varrella n. 80 metriä Suomalanpurontien risteyksestä. 
Kellot kirkkoon on saatu ilmeisesti 1651. Kello oli valettu Lyypekissä ja siinä on lukenut: "Laudate Dominum in cymbalis bene sonantibus." Eli Kiittäkää Herraa kauniisti soivin symbaalein. 


Tästä kirkosta ei ole säilynyt minkäänlaisia piirustuksia tai piirroksia.


Kirkko kävi ahtaaksi ja erityisesti se koettiin juhlapäivinä. Siksi kirkon laajentamista suunniteltiin, mutta v. 1700 piispantarkastuksessa asia lykättiin tuonnemmaksi.

2. kirkko


Ahtaaksi käynyt kirkko päätettiin korvata uudella. Vuoden 1740 rovastintarkastuksessa merkittiin pöytäkirjaan, että seurakunta on vapaaehtoisesti alkanut rakentaa uutta ristikirkkoa. Rakennusmestarina huovilansalmelainen Pekka Kolari.


Rakennushanketta vaivasi varojen puute, mutta 6.6.1740 päivätyssä kirjeessä Kuninkaallinen Majesteetti ilmoitti myöntäneensä kirkon rakentamiseen yhden kannon kolehtivarat Porvoon hiippakunnan alueelta, kuninkaan kolehdinkantolupa saatiin Porvoon hiippakunnassa 6/6 1740.
Varat eivät kuitenkaan riittäneet ja ilmeisesti tarvittiin vielä toinen kolehti, jotta kirkko saatiin valmiiksi.
Helmikuussa 1748 kirkko vihittiin käyttöön ja "pitäjän yksimielisestä pyynnöstä" nimettiin valtakunnan nuoren prinssin mukaan Prinssi Gustavin kirkoksi. 


Aikalaiskuvauksen mukaan kirkko oli puusta rakennettu ristikirkko, jossa oli kaunis, kullattu tiimalasi ja ikkunalasissa, alttarin yläpuolella oli maaherran ja tämän rouvan vaakuna. Nämä esineet on voitu siirtää kirkkoon aiemmasta, pitäjän ensimmäisestä kirkosta.

3. kirkko


Seurakunnan väkiluvun kasvettua uusi kirkko kävi ahtaaksi. Toinen kirkko oli 1740-luvulla riittänyt 4000 hengelle, mutta väkimäärä oli kaksinkertaistunut v. 1800 mennessä.

Kirkkoherra Tuderus perusteli tarvetta näin; "Tämän seurakunnan kirkko on nyttemmin tilaltaan riittämätön sille joukolle, joka tavallisesti on läsnä jumalanpalveluksissa... kokoontunut väki on vaarassa murskautua ja vahingoittua tungoksessa, minkä lisäksi minkäänlaista---kirkkokuria ei voida ylläpitää."


Uusi hanke lähti ripeästi käyntiin ja majesteetti oli myös suopea hankkeelle. Kirkkoon saatiin taiteilija Elmgrenin kaksiosainen alttaritaulu, joka on nykyisessä kirkossakin. 


Kirkkoon löi salama 12.7.1834 ja sen seurauksena kirkko paloi oltuaan käytössä vain 30 vuotta.
”Lauantaina 12 pnä heinäkuuta…. klo 5 i.p. löi ukkonen sen (Leppävirran) kauniiseen kirkkoon ja puolentoista tunnin päästä oli tästä ihanasta rakennuksesta vain hehkuva sorakasa. Puoli tuntia sen jälkeen oli myös kellotapuli maan tasalla. … Kaikuva malmi ei enää kuuluta lähestyvää hartautta, sillä Herran kaikkivoipa voima on käskenyt sen vaieta.” (Finlands Almännä Tidning –lehti)

Kirkosta saatiin pelastettua alttaritaulun ja joidenkin ehtoollisvälineiden lisäksi taidemaalari Mikael Toppeliuksen tekemät, saarnatuolin koristeina olleet pienet maalaukset. 

Jumalanpalvelukset pidettiin tämän jälkeen taivasalla pappilan pihassa. Siellä myös pidettiin 1. palon jälkeinen pitäjänkokous 27.7., jolloin päätettiin valmistaa väliaikainen kirkko. Varsin nopeasti tosin saatiin rakennettua lautainen väliaikainen kirkko, joka palvelisi seurakuntaa siihen asti, kunnes vakinainen uusi kirkko saataisiin valmiiksi. Uutta jouduttiinkin sitten odottamaan kolme vuosikymmentä.

Nykyinen kirkko


Uusi kirkko päätettiin rakentaa niin pian kuin mahdollista. Työn rahoittamiseksi päätettiin mm. myydä palaneen kirkon sulaneiden kirkonkellojen metalli sekä lautakirkon rakentamisesta yli jäänyt lauta- ja puutavara. Ongelmaksi rakennusprojektissa tuli se, että keisari ei sallinut puisen kirkon rakentamista, mutta salli lahjoitusten keräämisen kivikirkon rakentamista varten. Päätös ei miellyttänyt kaikkia ja asia aiheutti kiistaa pitäjäläisten kesken, ja vasta 1837 päästiin periaatteelliseen yksimielisyyteen siitä, että rakennetaan kivikirkko. 


Nykyisen kirkon Intendentinkonttorissa laaditut piirustukset ovat vuodelta 1835 ja ne on vahvistettu 1838. Suunnittelijana toimi Carl Ludvig Engel.   Helsinkiläisen muurarimestari Henrik Andstenin urakoima rakennustyö aloitettiin 1841, ja jouluna 1846 kirkko otettiin käyttöön ja uudessa kirkossa pidettiin ensimmäinen jumalanpalvelus. 


Kirkko on muodoltaan kivinen päätytornillinen pitkäkirkko. Kirkon pinta-ala on 1500 neliömetriä, ja siinä on istumapaikkoja yli 2000 hengelle. Kirkon runkohuoneeseen liittyvät keskellä matalat sakarat ja päädyssä kuori, jossa on matalampi sakasti. Sakaroissa on korotetut päätykolmiot ja niissä pyöröikkunat. Kellotorni on puinen ja sen yläosassa on pilasterit. Tornin kuvun päällä on pieni lyhty, jossa on kulmapilasterit. Pilarit jakavat sisätilat kolmeen laivaan, keskimmäisessä on tynnyriholvikatto ja sivulaivoissa tasakatot. 


Rakennusta jouduttiin korjaamaan vuosina 1856–1862 arkkitehtien Carl Albert Edelfeltin ja Hampus Dalströmin suunnitelman mukaan. Vasta sitten kirkko oli täysin valmis. Kun kirkko sitten katsottiin lopullisesti valmiiksi, sen vihki Pärttylin päivänä 24.8. ”tavallisella juhlallisuudella” (sanomalehti Tapion sanoin) ”kirkkoherra, rovasti, viisaus-opin tohtori ja tähtimies Daniel Fredrik Walle.”


Kirkko sai 1912 lahjoituksena Heikelin maalaaman toisinnon Hoffmannin taulusta Kristus Getsemanessa. Tuo taulu on nykyisin kirkon sakastissa.

Kaksiosainen alttaritaulu Ristiinnaulitseminen ja Pyhä ehtoollinen on Samuel Elmgrenin 1820-luvulla maalaama ja se pelastettiin aiemmasta kirkosta vuoden 1834 tulipalon alta. Taulun suurempi osa kuvaa Kristuksen ristiltä ottoa ja pienempi ehtoollisen asettamista. Se kiinnitettiin paikoilleen 1974.

Kirkko sai uuden ulkovärin 1908, kun keltamusta kirkko vaihtui valkoiseksi ”paperossinväriseksi”, kuten aikalaiset nimittivät. Helvi Mäntyvaara kuvaakin kirjassaan kirkkoa näin: ”Valkoisena ja ylevänä seisoo Leppävirran kirkko paikallaan ikään kuin halliten koko maisemaa.” 1980-luvulla keltainen väri palautettiin ulkoseiniin.


Toukokuussa 1948 salama sytytti kirkon palamaan. Tuli tuhosi ullakon, mutta mm. matot ja alttaritaulu ehdittiin viedä turvaan, samoin kuin arkisto. Korjaustyöt kestivät vuoden ja kirkko otettiin jälleen käyttöön 1949 elokuussa.


Viimeisin suurempi kunnostustyö oli 1980-luvun alussa rakennushistoriallisen viraston valvonnassa arkkitehti Heikki Elomaan suunnitelman mukaan. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön rukoussunnuntaina 16.5.1982. 
Kirkon urut ovat sen historian kolmannet. Ensimmäiset urut kirkkoon rakennettiin 1877.  Järjestyksessään toiset rakennettiin v. 1945. Kangasalan Urkurakentamo valmisti kirkon nykyiset ranskalaisvaikutteiset 1800-luvun romanttista koulukuntaa edustavat urut vuonna 1989. 


Kirkon kastemaljan pöytä on miesten puutyöpiirin tekemä ja valmistui 2015.


Kirkkoon järjestettiin lapsille leikkipaikka yhteen seinän syvennyksistä 2016.


Kastepuu, johon kiinnitetään nimilehdet jokaiselle kastetulle, on seurakunnan miesten puutyöpiirin tekemä ja otettiin käyttöön alkuvuodesta 2016.


Kirkon viimeisin remontti tehtiin keväällä 2020, jolloin eteiseen rakennettiin eteisen inva-WC sekä remontoitiin aiemmat WCt. Samassa yhteydessä remontoitiin sakastin keittiönurkkaus ja rakennettiin sen viereen täysin uusi WC, sakastin kaapistot uusittiin ja lattia maalattiin.

Lähteinä: Wikipedia, Museoviraston Valtakunnallisesti merkittävät kirkkorakennukset –internet-sivu, Anja Sarvaksen ja Olavi Hovin kirja Leppävirran historia I sekä Helvi Mäntyvaaran teos Poimintoja Leppävirran historiasta