Pujahduksia Raamatun lehdille

 

Nämä tekstit ovat syntyneet Raamattua lukiessa. Lukija on pohdiskellut tekstiä sijoittamalla itsensä tilanteeseen, elänyt ja kokenut tekstin sitä kautta. Tämän lukutavan avulla voi löytää jotakin uutta tekstistä ja samalla se saattaa valottaa jotakin omasta itsestä ja jumalakuvasta.

Tällaista lukemisen tapaa kutsutaan ignatiaaniseksi ja se perustuu Ignatius Loyolan hengellisiin harjoituksiin. Alla lyhyesti, miten tällainen raamatunluku toimii.

Ignatiaaninen mietiskely

(Voidaan käyttää Vanhan tai Uuden Testamentin tekstien kanssa, mutta erityisesti Kristuksen elämänvaiheisiin syventyessä.)

 

- Lue raamatunteksti ja siirry mielessäsi keskelle kohtausta evankeliumissa.

- Yritä nähdä, mietiskellen jokaista kohtauksen henkilöä. Käytä rauhassa aikaa mietiskellessäsi henkilöitä, erityisesti Jeesuksen kohdalla (jos hän on mukana kertomuksessa). Yritä vain nähdä ilman että yrittäisit ymmärtää tai selittää.

- Yritä kuulla , keskity sanoihin joita kohtauksessa lausutaan. Mitä ne tarkoittavat? Entä jos sanat olisi tarkoitettu sinulle?

 Havainnoi mitä kohtauksen henkilöt tekevät. Heillä kaikilla on nimensä, historiansa, kärsimyksensä, elämän haasteensa, ilonsa. Kuinka he reagoivat,  huomaa eleet, tunteet, asenteet, erityisesti Jeesuksella.

- Aseta itsesi kohtaukseen. Siirrä itsesi tapahtumien keskelle. Näkemisen ja kuulemisen sijaan pyri tuntemaan ja koskettamaan sävyjä joita nousee esiin rukouksessasi. Mietiskellessäsi yritä hyödyntää kaikkea mitä rukouksessa tulee vastaan. 

- Lopeta mietiskelyhetki  Isä meidän –rukouksella. Rukoushetken lopussa pohdi vielä lyhyesti rukoushetkeä ja siinä nousseita ajatuksia.

 

 

Palvelustyttö yläsalissa viimeisen ehtoollisen aikana

 

Minun pitäisi hävetä, minun pitäisi lähteä pois, minun pitäisi pyydellä anteeksi.


Kierrät pesuvadin kanssa veljen luota toisen luo ja jalat puhdistuvat yksi toisensa jälkeen. Yksi veljistä vetää häpeillen likaisia, hiertymien peittämiä jalkojaan piiloon, toinen nojautuu taaksepäin ja nauttii puhtaudesta ja lempeästä kosketuksesta. Kokemus on kaikille uusi ja tunnelma on yhtä aikaa jännittynyt ja harras. Veljet vilkuilevat salaa toisiaan, kukaan ei uskalla sanoa mitään. Mitä tästä pitäisi ajatella? 


Pujahdan varovasti penkin päähän, pyhiesi joukkoon. Sydän pamppaillen odotan, kunnes tulet viimein kohdalleni. Minun pitäisi hävetä, minun pitäisi lähteä pois, minun pitäisi pyydellä anteeksi, mutta ojennankin jalkani ja sinä nostat jalkani käsiisi ja peset ne muitta mutkitta. Leikkaamattomat varpaankynteni, karheat kantapääni, kaikki kipuni ja kolotukseni, askeleita raskauttavat taakat. Virvoittava vesi huuhtelee kaiken. Veljet katselevat minua, meitä hämmentyneinä, mutta sinun katseesi on vakaa ja lempeä, kannustava. Peset jalkani ja lähden jatkamaan askareitani siunauksen siivittämin jaloin. 

 

Raamattu avattuna

Syntinen ja armahdettu nainen

Keskipäivän aikaan huomasin, miten temppelin pihaan tuli arkaillen nainen. Hän näytti ottavan maasta kourallisen hiekkaa ja laittavan sen kangaspussiin. Sitten hän livahti kangasnyyttiä rintaansa vasten puristaen pois pihalta. Jäljelle jäivät vain naisen jalanjäljet, jotka nekin peittyisivät kohta uusiin jalanjälkiin.

Tuolla samalla paikalla nainen eilenkin oli seissyt. Vaatteet riekaleina, syytettynä, häväistynä. Olin myös täällä ja näin kauempaa, miten itsensä kiihkoon yllyttänyt miesjoukko raahasi hänet Mestarin eteen ja syytti naista kovaäänisesti aviorikoksesta ja vaati Mestarilta tuomiota. Aika moni näkyi katsovan salaa naista samalla himoiten. Miehiä ei häirinnyt yhtään se, että toinen osapuoli oli vikkelästi livahtanut jonnekin. Nainen tässä oli syyllinen ja naista piti rangaista. Rikos ja rangaistus olivat jo selvillä, hyvä ettei tuomion täytäntöönpanokin toimitettuna. Julkinen häväistys ja Jeesuksen kiusaaminen olivat vain mukava lisä naisen rankaisemisessa.

Mestari istui hiljaa ja piirteli maahan. Häneen ihmisjoukon kiihko ei vaikuttanut. Huutajia alkoi hermostuttaa ja he tivasivat tuomiota. Samalla heitä alkoi kiinnostaa, mitä Jeesus maahan piirteli. Joidenkin ilme alkoi venähtää nähtyään, mitä maahan oli piirtynyt ja Jeesuksen sanat lannistivat loputkin. 
En nähnyt, mitä maassa oli, en kuullut, mitä sanottiin hiljaisella äänellä, mutta näin, miten yksi kerrallaan, vaivautuneina tuomarit poistuivat käräjäpaikalta. Kukaan ei halunnut enää jatkaa aviorikoksen selvittelemistä. Osa näytti silminnähden järkyttyneiltä, osa yritti säilyttää paheksuvan ilmeensä ja osa vain pakeni, miten parhaiten kykeni yrittäen samalla säilyttää arvokkuutensa. Piha tyhjeni ja jäljellä oli kohta vain Jeesus ja nainen, jalanjälkiä ja piirros maassa.

Jeesus ja nainen puhuivat hiljaa ja yhtäkkiä naisen pää nousi, silmät kirkastuivat ja hän lähti pois kiitollisen näköisenä. Jeesus pyyhki hiekan sileäksi, huokaisi ja lähti oppilaidensa kanssa pois.

Tänään nainen haki hiljaiselta pihalta muiston pelastuksestaan.