Olen Kaisa, 78 vuotta. Olemme olleet naimisissa mieheni kanssa 57 vuotta. Elämämme muuttui neljä vuotta sitten kun Erkillä todettiin Parkinsonintauti. Nyt olen Erkin omaishoitaja. Erkki tarvitsee apua pukemisessa, syömisessä ja kaikessa liikkumisessa. Toisinaan myös yöllä on herättävä hänen avukseen.
On raskasta olla sidottu toisen hoitamiseen ympäri vuorokauden. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että pystyn hoitamaan häntä vielä suurimmaksi osaksi kotona. En osaa kuvitella kotiamme ilman häntä.
Mukavaa on, kun lapset tulevat perheineen käymään ja tuovat iloa ja elämää tullessaan. Niistä vierailuista saan voimia koko viikoksi.
Vapaaviikkojen pitäminen on aika vaikeaa. Erkki ei mielellään mene hoitokotiin, ja minunkin on vaikea olla yksin kotona. Yksinolo muistuttaa minua tulevasta, ja itkenkin vapaaviikollani paljon edessä olevien aikojen vuoksi.
Pohdi ja vastaa seuraavalle sivulle kysymyksiin:
1. Millaista Kaisan elämä mielestäsi on?
2. Miten hän jaksaa auttaa puolisoaan, mistä hän
ammentaa voimaa?
3. Mitä hän ajattelee tulevaisuudesta?
4. Mistä Kaisa löytää iloa elämäänsä?
5. Mikä voisi olla parasta mitä hänen elämässään tapahtuisi?